Päiväkirja
Maaliskuussa 2021 (kasvattajan luona)
Joe ja Rasmus olivat suunnitelleet nukkuvansa yön vuoroissa tallin toimistossa, jotta he ehtisivät nanosekunnissa hätiin jos Alenan varsomisen kanssa tulisi ongelmia. Illaksi kaksikko tilasi pitsaa, ja he katsoivat jotain saksalaista tositeeveetä ilman ääniä samalla, kun seurasivat Alenan liikehdintää valvontakameran välityksellä. Loppujen lopuksi he eivät kuitenkaan ehtineet edes levittää toimiston vuodesohvaa, kun Alena alkoi jo ennen puolta yötä ponnistaa. Se laskeutui määrätietoisesti makuulle vain hieman kupeiltaan hionneena, ja kun Joe ja Rasmus hiippailivat käytävälle seuraamaan tilannetta, se vilkaisi heitä nopeasti ja jatkoi tyynenä synnyttämistä.
Alena ei tuntunut kaipaavan apua, ja kaiken kaikkiaan tilanne meni hämmästyttävän nopeasti. Varsa syntyi juuri ja juuri torstain puolella: isokokoinen varsa näytti rautiaalta ja paljastui oriksi, kun Joe meni auttamaan sikiökalvot pois sen ympäriltä. Alena alkoi nuolla varsaa tarmokkaasti - kaikesta huomasi, ettei Alena ollut asialla ensimmäistä kertaa. Silti Joe näytti helpottuneelta, kun kaikki oli jälleen kerran mennyt hyvin. Neljänkymmenenviiden minuutin ikäisenä pikkuvarsa seisoi ensimmäistä kertaa valtavan pitkillä ohuilla säärillään, ja vähän myöhemmin Rasmus sai kunnian ohjata sen Alenan nisille ensimmäistä maitoannosta varten.
”I’m gonna call him Almond”, Joe ilmoitti hellästi. “Such a gorgeous baby. I wish we could keep him.” © Kasvattaja
Toukokuussa 2021
Yllätäviä käänteitä tapahtuu itse kullekin kun hevosten kanssa pelaa, ja näin kävi omallakin kohdalla. Ykköshevoseni Hekate-tamma, jonka kanssa oli suunnitelmissa kilparatojen valloitus, ei suunnitelmista huolimatta jäänytkään minulle loppuiäkseen, vaan jatkoi matkaansa eteenpäin toiselle puolelle maapalloa kanadalaiselle kilpatallille. Vaikka huipputammaa jäikin todella, todella ikävä voin onneksi lohduttautua sillä että Helka sai oikeasti hyvän kodin, jossa sen potentiaali huomioidaan.
Ja koska Helka lähti, oli kova hinku ja tarve etsiä uusi kilpailemiseen soveltuva hevonen. Tässä vaiheessa ei hinnallakaan ollut suurta merkitystä, sillä Hekatesta sekä aiemmin myymästäni welshponistani Williamista oli jäänyt käteen reippaammin kahisevaa, joten tasokkaamman ratsun löytäminen oli tietenkin mahdollista.
Almondin myynti-ilmoitukseen törmäsin kasvattajansa nettisivuilla. Orivarsaa kaupiteltiin erinomaisena esteratsun alkuna harrastajalle tai tavoitteellisempaankin käyttöön, ja vaikka alkuperäisenä suunnitelmanani olikin ostaa jo vanhempi hevonen, en vain kyennyt olla tekemättä tarjousta kun kerta tällaista timanttia julkisesti myydään. Dierk Mayerilta ei huonoa hevosta voisi saada, sehän nyt on varma! Tein tarjouksen holsteinorista, ja muutamien päivien kuluttua tuli vastaus, että tarjoukseni oli hyväksytty! Niinpä alkoi viikkojen, kuukausien odotus, jotta varsa kasvaisi, vieroitettaisiin ja se lähtisi kohti Suomea.
Lokakuussa 2021
Olen alkanut vakavasti harkitsemaan Almondin siirtämistä pois omalta tontilta. Almondia hankkiessa olin tietenkin varautunut siihen, että se pitää ehkä viedä vieraalle yksityiseksi, mutta en uskonut että syyksi tulisi pito-ongelmien sijaan oma mukavuudenhaluni. Minua suoraan sanottuna ei innosta pitää nuorta oriita tallissa! Se työn määrä, mitä orista koituu tammavoittoisessa tallissa, on minulle liikaa. Tallissa on toki ennestään jo yksi ori, Alexios, mutta kyseinen rauhallinen papparainen onkin ihan eri maata kuin holsteinilaisnuorukainen. Almondin parasta ajatellen sille olisi varmasti hyvä päästä talliin, jossa se saisi parasta mahdollista hoitoa.
